tiistai 5.4.
Minun oli vietävä Leevi jälleen eläinlääkäri Esa Kestin luo, sillä Leevi alkoi ontumaan leikattua jalkaa, eikä muutaman päivän levosta huolimatta tila lähtenyt kohentumaan. Käynnillä Esa totesi, että polvi on löysä ja tarvitaan uusi leikkaus.
Olin jo etukäteen miettinyt tätä tilannetta ja pelkäsin tämän vielä tulevan eteen. On muuten taloudellisestikin aika kallista puuhaa nämä leikkaukset. Olin ensin lopetuksen kannalla, mutta en tehnyt lopullista päätöstä vielä tuossa, vaan lähdin kotiin miettimään, miten tulisi edetä. Lopetus ajatuksena oli aivan hirveä ja jokin sisälläni sanoi, että ei vielä.
Kun aloin ajattelemaan leikkauksen mahdollisuutta, oloni keveni. Totesin, että raha on vain rahaa, uutta Leeviä en saa mistään ja näin leikkauspäätös syntyi.
Ennen uutta leikkausta piti ottaa Leevistä vielä pönötyskuvia, jos jokin meneekin pieleen. Leikkauksissa on aina riskinsä.
perjantai 8.4.
Uuden leikkauksen leikkauspäivä. Jalka oli siis aiemmin korjattu ns. tight rope-menetelmällä ja tässä uudessa leikkauksessa asennettu lanka poistettiin ja jalka korjattiin TTA-menetelmällä. Leikkauksen suoritti Esa Kesti Kouvolan Eläinsairaalassa. Leikkaus meni ihan hyvin ja sain Leevin mukaani alkuillasta. Mentiin Leevin kanssa äidin tykö, sillä siitä olisi lyhyt matka takaisin sairaalaan, jos tulisi tarve ja minun piti mennä lauantaina jo töihin. Leevi oli tietysti aika pöhnässä koko illan ajan ja jalan kanssa liikkuminen oli hankalaa. Häkissähän Leevi oli pääosin, myöhään illalla yritin viedä Leeviä pissalle, mutta ei siitä oikein tullut mitään, kun ei hän tiennyt, miten jalkaa pitäisi käyttää. Aamuyöstä Leevi oli häkissä levoton ja vein sen ulos, jolloin se sai pissan tehtyä ja rauhoittuikin tämän jälkeen.
Jo seuraavana päivänä Leevi astui hyvin voimakkaasti jalallaan.
sunnuntai 10.4.
Lähdettiin Leevin kanssa päivystyskäynnille eläinsairaalaan, sillä haava oli vuotanut todella runsaasti lappuun. Ei tästä oikein muuta kostuttu kuin uudet haavanhoito-ohjeet ja entistä vähemmän liikuntaa. Sekä tietysti ihan kohtalainen lääkärilasku.
maanantai 11.4.
Käytiin vielä näyttämässä jalkaa Esa Kestille itselleen. Hän pahoitteli, että alkoipa toipuminen hankalasti ja toivotti parempaa jatkoa. Hän myös halusi, että laitan joka aamu siteiden vaihdon jälkeen kontrolliviestin haavan tilanteesta.
torstai 21.4.
Tikkien poisto. Olin epäillyt voidaanko tikkejä poistaa, sillä haava eritti hyvin pitkään ja vasta muutama päivä ennen tikkien poistoa alkoi haavan tila kohentua nopeasti. Tikit saatiin siis pois ja voitiin vaihtaa kevyempään haavanhoitoonkin. Haavan suojana käytettiin enää pelkkää lahjetta. Näitä äiti teki Leeville kaksi ja lisäksi oli vielä lasten kurarukkasesta tehty suoja ulkoilua varten, jota oltiin käytetty suojaamaan sidoksia aiemmi, sillä maassa oli vielä paikoitellen lunta.
Palaset alkoivat pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen ja olin tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen. Jalka toimi moitteetta ja Leevi oli iloinen oma itsensä. Sitten koko maailma rysähti niskaan..
