"Markkinoiden parasta rautaa"

Hippa kävi maanantaina Kouvolan Evidensiassa röntgenissä murtuman takia. Reissu meni hyvin. Alla on nähtävissä kuvat. Kuvissa näkyy värttinä- ja kyynärluun (radius ja ulna) murtumat. Murtuma on onneksi siisti, eikä siinä ole irtopaloja. Tänään (tai tiistaina) Hipan jalka leikattiin. Leikkaava lääkäri oli ortopedi Esa Kesti. 

Leikkauksessa värttinäluun päät liitettiin yhteen metallilevyn ja ruuvien avulla. Kyynärluun päät asetettiin kohdakkain, mutta niitä ei kiinnitetty. Suunnitelmana on jättää metallilevy paikalleen, sillä sen ei pitäisi haitata koiraa millään tavalla ja nukutuksissa sekä leikkauksissa on aina omat riskinsä. Hipalla onkin nyt jalassaan "markkinoiden parasta rautaa" lääkärin sanojen mukaan. Omasta mielestäni se saattaa myös olla markkinoiden kalleinta (:D), mutta mitä sitä ei tekisi koiransa vuoksi, jos se näin voi jatkaa normaalia elämää.

Perjantaina meillä on edessämme ensimmäinen lastan vaihto leikkauksen jälkeen, mikäli tarvetta sen uusimiselle ei aiemmin tule. Tällöin otan myös Luckyn mukaan ja uusin sille samalla rokotukset, eipä tarvi niitä sitten taas hetkeen murehtia. Tulee kätevästi hoidettua samalla kerralla sitten sekin. 

Jalka on ilmeisesti tarkoitus pitää lastoitettuna vain kaksi viikkoa, jonka aikana lasta vaihdettaisiin 2-3 kertaa. Hipalla on nyt melko ankeat ajat edessä, sillä häkissä tulisi nyt viettää suurin osa ajasta. Täytyy koittaa kehitellä sille jotakin rauhallista tekemistä toipilasajaksi. Kuuden viikon päästä on kontrolliröntgen, ellei sille tule tarvetta jo aiemmin. Ennuste jalan korjaantumiselle on näillä näkymin hyvä ja toivotaan, ettei takapakkia tule. Lääkärin mukaan Hipalla oli vielä kasvulinjat auki, mikä tarkoittanee sitä, että Hipalle olisi vielä odotettavissa lisää korkeutta, vaikka ei sen kyllä enää olisi tarvinnut kasvaa. Murtuma toki vaikuttanee kasvuun jonkin verran.

Tänään (17.10.) on kulunut päivälleen neljä vuotta siitä, kun ensimmäinen koirani Einari jouduttiin lopettamaan munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Sain maanantain eläinlääkärikäynnillä kirjallisena Einarin munuaisista otetun koepalan tuloksen, mutta "lääkärikielellä" ja vielä englanniksi kirjoitetun tuloksen suomentaminen ja varsinkin ymmärtäminen voi olla työn ja tuskan takana. On minulle tuloksesta kerrottu jo silloin neljä vuotta sitten, mutta täytyy sanoa, että tulos meni ehkä hiukan ohi korvien silloin. Tulos kyllä kiinnosti, mutta keskittyminen kuuntelemiseen ja asian muistamiseen oli sillä hetkellä hyvin heikko. Saa nähdä milloin saan aikaan tuottaa jonkinlaisen suomennoksen tuloksesta. Nyt ei pysty. Alla vielä muutama kuva Einarista tai Eikasta tai Aurinkopojasta. Rakkaalla koiralla oli monta nimeä.

Pikku-Eikka

Suunnitelmien muutos

Hippa kävi ensimmäisessä näyttelyssään 16.9. Vantaalla. Siellä Hippa oli PEK1 ilman KP:ta. Suoritusta häiritsi hyvin vakavasti kehän laidalla rähisevät samojedit. Hipan toinen näyttely oli Savitaipaleen raviradalla 24.9., jossa Hippa oli ROP-pentu. Isossa kehässä ei enää menestystä tullut, sillä Hippa oli aivan kuitti. Arvostelut löytyvät Näyttelyarvostelut ja -kuvia välilehdeltä kohdasta Hipan arvostelut. Hipan kasvattajat olivat tulleet moikkaamaan meitä Savitaipaleen näyttelyyn, mikä oli erittäin mukava yllätys. He tykkäsivät, että Hippa on oikein komea pystykorvan alku.

Hippa Savitaipaleella.

Perjantaina (13.10.) saimme huomata, että perjantai 13. todella on epäonnen päivä. Kaverimme oli ampunut metsoa, mutta metso olikin ottanut jalat alleen ja juossut karkuun läheiseen metsikköön. Hän pyysi meitä tulemaan Hipan kanssa paikalle. Lähdimme paikalle ajatellen, että Hippa saisi hyvää treeniä ja linnun löytyessä, pääsisi lintukin kärsimyksistään. Paikalle päästyämme kuljetimme Hipan pellolle paikkaan, josta lintu lähti. Hippa lähti seuraamaan linnun jälkeä ja metsän laitaan päästessämme laskimme sen irti. Hippa lähti etsimään lintua. Hengailimme metsässä ja odottelimme, että Hippa ilmoittaisi löydöstä. Kuljimme hitaasti Hipan jäljessä. Samoilimme metsässä jonkin aikaa keskenämme jutustellen sekä samalla tarkkaillen ympäristöä, jos Hippa olisikin jostain syystä kulkenut linnun ohi huomaamatta sitä. Yhtäkkiä edestäpäin alkoi kuulua aivan hirvittävää huutoa. Lähdin itse juoksemaan ja huusin muille, että:"Se on Hippa! Se on Hippa! Nyt vauhtia!" (tai jotain sinne päin..) Juoksin itse edellä, muut perässäni. Hipan uikutus kuului ajoittain edestäpäin.

Viime metreillä Kari ohitti minut ja löysi Hipan makaamasta kallion alla. Hippa oli niin surkean näköinen ja siitä näki, että nyt koskee johonkin. Kari pääsi Hipan luo ja käänsi hiukan Hippaa, etsien traumaa. Hipan oikea etujalka roikkui hervottomasti ja se huusi, kun jalka liikkui. Tajusin heti, että jalka oli mennyt poikki. Kari otti Hipan syliin ja lähdettiin etenemään niin nopeasti kuin mahdollista autoa kohden. Minä etsin matkan ajan päivystävän eläinlääkärin numeroa.

Pääsimme viimein takaisin pellolle ja saimme soitettua lääkärille. Meillä kävi tuuri, hän päivystäisi tämän viikonlopun Savitaipaleella ja pääsisimme heti sisään. Pakkasimme itsemme autoon, Hippa Karin syliin ja itse ajoin. Pääsimme nopeasti eläinlääkärin pihaan ja siitä saman tien tutkimuspöydälle. 

Eläinlääkäri on kirjannut hoitokertomukseen seuraavaa: "Hippa tuotiin päivystykseen, koska se oli pudonnut muutamasta metristä ja oikea etujalka mennyt poikki ranteen yläpuolelta. 

Vastaanotolla koira kipushokissa, syke kova, hengitys kuitenkin rauhallista. Sydän ja keuhkoäänet ok. Ei arista vatsaa. Lämpö 39,0. Oej 5 cm ranteen yläpuolelta silminnähden jalka taittunut, koira huutaa jalkaan koskettaessa. Koira sai rauhoittavaa (L-polamivet + cepetor) ja se nukutettiin (Propovet). Hoidon aikana se sai suonensisäisesti nestettä sekä ensimmäisen annoksen tulehduskipulääkettä (Metacam) suoneen. 

Nukutuksessa jalassa selvä krepitatio, jalka linkussa mediaalisuuntaan, tassunkärki sojottaa lateraalisesti. Ei haavaa jalassa. Liikkeen ja krepitaation perusteella molemmat radius ja ulna poikki.

Jalkaan laitettiin lastat ulko- ja sisäsyrjälle ja jalka sidottiin. Konsultoitu Univet Tammistoa jatkohoidosta. Lopuksi koira sai vielä opioidokipulääkkeen (bupaq, vaikutus 12h) suoneen.

JATKO:

- Koira pidetään häkkilevossa. Jos kipu pysyy hallinnassa, voi koiraa pitää viikonlopun kotona, jos kipeytyy mahdottomasti, tulee lähteä jatkohoitoon sairaalaan (Tammisto Vantaalla tai Evidensia Hattula)

- Kipulääke Tramal reseptin ohjeen mukaan 2-3 kertaa päivässä huomisaamusta alkaen.

- Kipulääke Metacam huomisillasta alkaen.

- Jatkotutkimukset ja röntgenkuvaus ortopedillä viimeistään maanantaina jatkohoidon suunnittelemiseksi. Lähimmät paikat Univet Kouvola tai Pekka Sarkanen Imatralla."

Hippa lääkärissä

Olisimme itse lähteneet jo perjantaina hakemaanröntgenkuvia, mutta ortopedi ei olisi katsonut niitä ennen maanantaita, jolloin olisimme vain maksaneet tuplahinnan kuvista. Toivottavasti saamme huomiseksi ajan Kouvolaan. 

Lucky oli ihmeissään, kun tulimme Hipan kanssa kotiin. Se nuoli Hippaa ja vinkui vähän välillä. Pian Lucky kuitenkin asettui ja kävi makaamaan Hipan taakse, laittaen päänsä Hipan kyljen päälle. Lucky selvästi ymmärsi, että Hippa on kipeä.

Hoitsu-Laki

Eilinen päivä meni niin hyvin, kuin tilanteeseen nähden on mahdollista. Hippa ei vaikuttanut kovin kipeältä, johtuen varmaan säännöllisesti nautituista Tramal-lihapullista. Se halusi jopa ulos, joten kannoimme sen ulos nurmikolle ja pidimme sitä pystyssä, jotta se voisi pissata tms. Hippa kuitenkin kävi istumaan ja kellahti kyljelleen. Siinä se makasi ja alkoi nyhtää nurmikkoa sekä venytteli takajalkojaan. Hippa selvästi nautti pienestä hetkestään ulkona.

Hipan ensimmäinen "ulkoilu" murtuman jälkeen

Tänään Hippa on ollut oikein hyvinvoiva tilanteeseen nähden. Olin ilmoittanut Hipan ensi viikonlopulle näyttelyyn, mutta nyt se jää välistä. Minkäs sille voi. Olin myös halunnut ilmoittaa Hipan messariin pentunäyttelyihin, mutta sekin jää nyt välistä. Lintukausi jää nyt myös "kesken". Hippa oli juuri alkanut ymmärtää, mistä touhussa on kyse. Sen takia se varmaan olikin niin innoissaan, että juoksi linnun perässä kalliolta alas. Voi olla, että lähden sinne Messariin Luckyn kanssa kahdestaan, niin sanotulle "spesiaali-reissulle". Lucky on yleensä tykännyt kahdenkeskisistä näyttelyreissuistamme.

Kaikista koirista on tullut otettua kuvia. Laitan tähän muutaman kuvan jokaisesta, ettei tämä postaus olisi pelkkää Hipan sairaskertomusta. Hippa onkin kyllä taitavasti vallannut blogini, blogin nimestä huolimatta.. Lucky ja Leevi ovat joka tapauksessa minulle edelleen aivan yhtä tärkeitä kuin ennenkin, mutta Hipalla tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän edesottamuksia kuin shelteillä.

Leevi posee

"Kuulehan Leeviskä.."

Metsänlaki

Metsänhippa

Saarijärvi KR sekä sekalaista ölinää

Otettiin Hipasta kuvia viikko sitten. Tuokin eläin on kasvanut melkoisesti.. Alkaa muistuttaa enemmän nuorta koiraa kuin aivan pentua. Pitäisi sekin ilmoittaa johonkin pentuluokkaan näyttelyyn, että tottuu siihenkin vilinään. Tähän onkin nyt sopiva listata näyttelyitä, joista olen ajatellut, että tuonne ehkä voisi ilmoittaa. Eli Vantaa EPN 16.9., ilmo 17.8. mennessä 30 €, tuomarina Tuula Plathan, ikää 5kk; Savitaipale EPN 24.9., ilmo 23.8. mennessä 31€, tuomarina Jetta Tschokkinen, ikää 6 kk; Kouvola RN 22.10., ilmo 22.9. mennessä 27€, tuomarina Paavo Mattila, ikää 7 kk; Lahti EPN 29.10., ilmo 3.10. mennessä 32€, tuomarina Jaana Hartus, ikää 7 kk; Helsinki Puppy Show 9.12., ilmo 13.11. mennessä 20€, tuomarina Jussi Liimatainen, ikää 8 kk; Voittaja Puppy Show 10.12., ilmo 13.11. mennessä 20€, tuomarina Erika Häkkinen, ikää 8 kk. Ei nyt varmaan jokaiseen viitsi viedä, mutta useampaan oli kuitenkin tarkoitus viedä.

Lucky oli siis ilmoitettu Saarijärven näyttelyyn, jossa tuomarina toimi tuttu Tino Pehar. Joku voi sanoa, että tyhmää viiä kolmatta kertaa samalle tuomarille, mutta minä vein. Syynä oli oikeastaan se, että näin pääsin näkemään shelttieni kasvattajaa sekä muita ihania ihmisiä + pääsi näyttelyyn :D Tuloksenahan Luckylla oli AVO-ERI AVK2 SA, ja siihen sietää olla tyytyväinen.

Muutenhan meidän jengi sitten tyhjentikin koko pöydän, lukuun ottamatta urosten varasertiä. 

ROP-pentu

VSP-pentu

PU2 SERT

ROP-KASV BIS-KASV 4

ROP ROP-VET BIS-VET 4

PN1 VSP SERT

VSP-VET VASERT

Koko konkkaronkka

Pettymyksiä, mutta myös iloa

Käytiin Luckyn kanssa luonnetestissä 20.5., eikä se nyt ihan niin vahvasti mennyt kuin kuvittelin. Turha tulosta on kuitenkaan salata (-59 pistettä ja laukausarka), se on julkista tietoa kuitenkin. Aina voi selitellä kaikkea ja miksi jokin meni miten meni, joten omat selitykseni ovat tässä. Tuomarit olivat ilmeisesti sitä mieltä, että sheltin kuuluu olla malikka, joka on sotilaskäytössä maassa, jossa pommit voivat räjähtää aivan vieressä, eikä koira saa reagoida niihin mitenkään. Lisäksi, kun tuloksia katsoo pelkästään osa-alueittain, eivät ne niin huonot ole (ainahan voi itselleen uskotella kaikkea). Lucky ei myöskään arjessa ole mikään hermoheikko ja monet ovat kehuneet juuri sen luonnetta. Ehkäpä se niistä selityksistä.

Luonnetestipöytäkirja

Shetlanninlammaskoirat ry:n sivuilta löytyy luonnetestin ihanneprofiili sheltille. Sen mukaan sheltin tulisi olla toimintakyvyltään +1 kohtuullinen, terävyydeltään +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua - +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, puolustushalu +1 pieni - +3 kohtuullinen, hillitty, taisteluhalu +2 kohtuullinen - +3 suuri, hermorakenne +2 tasapainoinen - +1 hieman rauhaton, temperamentti +3 vilkas - +1 erittäin vilkas, kovuus +1 hieman pehmeä, luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen, laukauspelottomuus +++ laukausvarma, ++ laukauskokematon, + paukkuärtyisä.

Lucky ei ihan noihin päässyt muutoin kuin terävyyden (+1), puolustushalun (+1) ja temperamentin (+2) puolesta. Lucky on silti edelleen aivan sama koira ja olen siihen edelleen tyytyväinen. Pieni koira teki parhaansa ja se riittää.

Leevi kävi kasvattajan kanssa muutamassa näyttelyssä. Varkaudessa 13.5. Leevi oli AVO-ERI AVK4 SA, tuomarina Maria-Luise Doppelreiter ja Raumalla 27.5. AVO-ERI AVK3 SA, tuomarina kanadalainen Heather Langfeld. Arvostelut tulee, jos tulee :D Luckyn ilmoitin Kotkaan kroatialaiselle Davor Javorille. Saapi nähdä kuinka käy. 

Hippakin on ollut riemunamme ja riesanamme jo kuukauden. Shelttipojat varmaan toivovat, että se lähetetään takaisin sinne mistä tulikin. Melko luupäinen otus tuo tuntuu olevan ja eroaa kyllä sheltistä kuin yö päivästä. Sillä on aivan omat touhunsa, eikä se kamalasti aina välitä ihmisseurasta. Mutta kyllä siitä löytyy herkkä ja hellyyttäkin kaipaava puoli. Kerran heräsin aamulla kyljeltäni ja Hippa oli siinä vieressä aivan kiinni. Lauman pomona ja poliisina toimii ainakin vielä Leevi. Luultavasti Hippa kuitenkin vähintään pyrkii ottamaan pomouden itselleen, kunhan vähän vielä kasvaa. Luonnetta löytyy..

7-viikkoinen riiviö

Hipan kanssa ollaan jo pari kertaa käyty metsässä ja sitä on totutettu aseeseen. Tänään viimeksi kävin itsekseni sen kanssa ja kyllä ihan tyytyväinen olen pääosin. Kyllä se ainakin hirven papanat löytää ja muut herkut!

"Nyt vauhtia akka!"

Viikonloppuna oltiin Luckyn ja Leevin kanssa hetki Hippaa paossa mökillä. Leevi kävi kahlailemassa ja Lucky jäi miettimään, että nytkö ne uintikelit on, vai onko.

Kotiin palatessani Hippa oli kai sitä mieltä, että seuraavalta reissulta et minua pois jätä! Nukkui koko päivän laukun vieressä ja pakkasi lelunkin mukaan. Ikävä oli Hipalle todeta, että olen vain laiska, ei me olla enää mihinkään lähdössä.

Tänä aamuna sainkin sitten suru-uutisen. Toisesta shelttipojasta piti tulla isä, mutta ei siitä nyt sitten tullutkaan. Noh, tämmöistä tämä elämä on. Nokka kohti uusia pettymyksiä! Ja toivottavasti ilojakin :)!

Elämme jänniä aikoja

Koulujutut ovat tänä vuonna vieneet suuren osan ajastani ja sama tulee jatkumaan ainakin vielä kesään asti. Lucky ja Leevi saivat viime vuonna tarvittavat tulokset kasaan shelttiyhdistyksen näyttely-ykkösruusuketta varten ja pitihän sellaiset tilata. Nyt onkin sitten toistaiseksi tavoitteet saavutettu näyttelyjen saralla.

Leevi ruusukkeen kanssa

Lucky ruusukkeensa kanssa

Ilmoitin Luckyn luonnetestiin, joka pidetään 20.-21.5. ja jännityksellä nyt odotankin mitä siitä siellä lausutaan. Odotukset ovat korkealla perustuen taannoiseen petotestiin, mutta toki kaikkea voi sattua. Sittenhän me se nähdään.

Olemme myös suunnitelleet suomenpystykorvan ottamista jo jonkin aikaa ja syksy kuluikin asiaa tutkaillessa ja eri kasvattajille soitellessa. Kerkesimme jo käydä katsomassa yhtä pentua, mutta se ei muuttanutkaan meillle. Löysimme kuitenkin toisen kasvattajan, jolle oli tulossa pentuja ja soitimme hänelle. Urospentuja tuli vain yksi ja jouduimmekin sitten jonkin aikaa jännittämään, että saadaanko me se vai meneekö se jollekin muulle. Eilen kävimme pentua katsomassa ja nyt se on varmaa, pentu muuttaa meille! Mies saa itselleen mehtäkaverin ja minä sitten käytän koiraa mahdollisesti näyttelyissä. Aika näyttää mitä pennusta tulee. Joka tapauksessa, se tulee olemaan rakastettu perheenjäsen, aivan kuten Lucky ja Leevikin. 

Luckysta ja Leevistäkin on tullut joitakin kuvia otettua tässä alkuvuodesta.. Laitan tuohon alle joitakin kuvia.